lauantai 8. syyskuuta 2012

Hauska tutustua

Nyt voisi olla sopiva hetki esitellä kummalliset karvaiset ja vähemmän karvaiset asukkaat, jotka edellisen kirjoituksen asunnossa kanssani majailevat. Täällä tietysti asustan minä itse, eli erittäin nasumainen käsitöihin jo pienenä hurahtanut, kirjallisuutta ja elokuvia rakastava ikuinen opiskelija. 

koiran ulkoilutus


koiran ulkoilutus
Intoa ja ideoita riittää enemmän kuin on aikaa ja resursseja niitä toteuttaa, mutta silti koitan nauttia elämästä yhtä paljon kuin minimammutti yllä näkyvässä kuvassa. Lempinimeltään Sutki, ja luonteeltaan erittäin energinen touhottaja, joka haluaa olla kaikessa mukana. Hyvin itsenäinen seurallisuudestaan huolimatta, kiintyy läheisiin ihmisiin syvästi ja tuntuu tykkäävän erityisen paljon kissoista. Paksun turkkinsa ansiosta ei pakkasta pelkää, ja hauvan ulkoilutuksen myötä olen minäkin oppinut nauttimaan pitkistä lenkeistä jopa yli 30 asteen pakkasessa.

sekarotuinen koira samojedi
Tämä koira saa jopa tuntemattomat vastaantulijat kadulla nauramaan ääneen, eikä Sutkin seurassa olekaan koskaan tylsää. Olisin myös jo aika varakas, jos saisin joka kerta euron kun kuulen lenkillä kommentin jääkarhusta tai isosta koirasta.


jyväskylä talvella
Siellä 30 asteen pakkasessa tarpoessa voi ottaa vaikka tällaisia valokuvia ihan kaikessa rauhassa, hyvin harvoin tulee muita ihmisiä vastaan. Onko ihmekään että nautiskelen nykyään talviulkoilustakin, kun maisemat ovat niin kauniita. Ja että viihdyn tässä nykyisessä asuinpaikassa niin mainiosti, kun tällaiset ulkoilumaastot ovat heti talon vieressä käytettävissä.
 
jyväskylä talvella

talvimaisema

talvimaisema
Ei ole hauvalla kylmä eikä kiire, lumesta pitää nauttia kunnolla. Jotta minäkin tarkenisin olla talvella ja joka säässä yhtä pitkään ulkona, olen joutunut opettelemaan pukeutumaan oikein ja kaappiin onkin kertynyt vino pino ihan vain koiran ulkoiluttamiseen tarkoitettuja vaatteita. Niistä kirjoittelen lisää sitten joku toinen kerta.

talvimaisema pakkasella


Koiruuden lisäksi huushollissamme asustaa oranssin värinen minitiikeri, vallan mainio kaveri sekin. Tiikerin lempinimi on von Jullenberg, ja lempipuuhaa on lelujen rökitys sekä herkkujen syöminen. Tai ihan vaan syöminen, kissa mokoma taitaa havitella Karvisen paikkaa sillä maha ei täyty mistään määrästä ruokaa.


maatiaiskissa
Näillä meidän karvakavereilla on hyvin selvä työnjako, kissa herättää aamuisin miehen ja koira minut, joten harvoin tarvitsee herätyskelloakaan laittaa soimaan. Päiväunista voi sitten nautiskella kummankin kanssa, molemmat osaavat nokostelun jalon taidon.


kissa päiväunilla
Yllä kuvassa onkin sitten kainalon verran mukana se viimeinen puolikarvainen asukas, eli se melkein ihmismäinen partneri jota kaiketi mieheksi yleensä kutsutaan. Tällainen kaikki vielä samaan sänkyyn sopiva porukka täältä meiltä löytyy, yhdessä on hyvä asustaa ja nauttia elämästä.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti