Kristiina K kirjoitti äskettäin blogissaan kirjakaupoista ja kahvilasta, mikä sai minut pohtimaan sitä, miten radikaalisti omat lukutottumukseni ovat parin viime vuoden aikana muuttuneet. Aiemmin halusin keräillä kirjoja, ja saada omaksi kaikki vähänkään kiinnostavat kirjat. Sitten tulivat e-kirjat ja lukulaitteet, ja kaikki tämä muuttui. Huomasin, etten oikeasti tarvitse omaksi ihan jokaista kirjaa, minulle riittää se lukukokemus mikä monissa kirjoissa on se tärkein asia minulle. Näin säästän myös rahaa sekä ympäristöä. Tosin rahan säästäminen edellyttää että luen kaiken englanniksi, suomalaiset kustantajat kun suuressa viisaudessaan hinnoittelevat e-kirjat saman hintaisiksi tai jopa kalliimmiksi kuin fyysiset, kovakantiset kirjat mikä on järjetöntä. Onneksi ulkomailta saa e-kirjojakin halvemmalla.
Monet lukevat e-kirjoja tableteiltakin, mutta tällaiselle himolukijalle kuin minä olen on mielestäni ihan kirjojen lukemiseen tarkoitettu e-reader paljon parempi. Osaako joku muuten sanoa hyvää suomenkielistä nimeä näille laitteille, sähköisen kirjan lukulaite on vähän turhan pitkä?
Sain ensimmäisen lukulaitteeni joululahjaksi toissa jouluna, mutta koska olen sisäisesti nörtikäinen, sain itse tutkia ja vertailla laitteita (mikä vei päiväkausia totta kai) ja valita niistä sitten sopivimman. Voiton vei Bookeenin Cybook Orizon, jolla ehdin lukea vajaan vuoden kunnes se meni takuun kautta vaihtoon. Paitsi ettei myyjäliike enää myynyt lukulaitteita, joten saimme rahat takaisin ja ei kun uutta laitetta hankkimaan suoraan Bookeenilta. Nyt siis luen Bookeenin Cybook Odysseuksella, ja olen erittäin tyytyväinen. Ennen kuin muuten veimme edellisen laitteen palautettavaksi, olin yhteydessä asiakastukeen ja se toimi paremmin kuin hyvin, joten erittäin positiivinen kuva minulle yrityksestä jäi aiemman laitteen temppuilusta huolimatta.
Vaikka keksin tabletillekin paljon käyttöä, niin lukemisessa tämä on siis mielestäni parempi, koska ensinnäkin akku kestää paljon pidempään sillä laite ei vie paljoa virtaa joten lukea voi vaikka kuinka kauan eikä matkustellessakaan tarvitse koko aikaa latailla. Toiseksi lukulaitteen näyttö vie selkeästi voiton kirkkaassa valossa, tällä voi lukea vaikka suorassa auringonpaisteessa eikä näyttö heijasta. Uusimmissa malleissa on nykyään langaton nettiyhteyskin, joten kirjojakin voi ostella suoraan laitteelle vaikka tietokoneeltakin niiden siirtäminen on helppoa. Jopa Wikipedian selailu onnistuu kohtuu hyvin, vaikka ei tällä laitteella muuten kannatakaan nettisurffailua harrastaa.
Laitteen voi pistää näyttämään vaikkapa omaa valokuvaa lepotilassa ollessaan, lepotilakaan kun ei juuri virtaa kuluta. Äänikirjojenkin kuuntelu onnistuu tällä mallilla, ja myös esimerkiksi PDF-tiedostojen lukeminen.
Lisäksi yksi hyvä puoli perinteisiin kirjoihin verrattuna on laitteen keveys, nyt eivät edes minun heikot käteni väsy sängyssä lukiessa kun ei tarvitse kannatella painavaa kirjaa. Eikä tule sitä ongelmaa minkä aina kohtasin kyljellään lukiessa, eli joka toinen sivu oli helppo lukea ja joka toinen ei kirjan asennosta johtuen.
En minä silti kaikista kirjoista halua luopua, haaveilen edelleen omasta pienestä kirjastonurkkauksesta missä on mukava nojatuoli ja pieni pöytä suklaakonvehteja sekä teemukia varten. Tuolin takana tietysti kirjat siististi hyllyissä. Haluan säilyttää mm. sellaiset kirjat, joilla on minulle tunnearvoa, kuten jotkut klassikkoteokset. Great Gatsbyn löysin kirpparilta 20 sentin hintaan juuri kun eräällä kurssilla piti lukea joku kirja opettajan antamalta listalta. Gatsby sattui olemaan listalla joten kun se tuli kirpparilla vastaan noin halvalla, valitsin sen luettavakseni. Ja hyvä että valitsin, on nimittäin lukemisen arvoinen kirja.
Lapsuuteni rakkaat satukirjat säilytän toki myös, samoin kuin käsityökirjatkin sillä niiden ohjeita ja kuvia olisi ikävä katsella lukulaitteelta. Olenkin suuri satujen ystävä, ja myös satukuvitusten. Luen edelleen aina silloin tällöin satuja, ja ihailen taitavasti tehtyjä kuvituksia. Kuvassa näkyvä satukirja saattaa olla ensimmäinen minkä olen saanut omaksi, ainakin se on rakkain.
Rudolf Koivun ja Maija Karman kuvitukset tekivät sadut todella eläviksi ja taianomaisiksi. Ei tällaisia aarteita voi pois luovuttaa vaikka e-kirjoista tulevaisuudessa tehtäisiinkin kuinka hienoja tahansa. Näitä minä selailen varmasti vielä vanhainkodissakin ja palaan lapsuuden satumaailmoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti