Pian itkettää

Sinne se katosi aurinkoinen sää, ja taas on vain syksyisen harmaata. Senpä kunniaksi voisikin tirauttaa muutaman kyyneleen, tai usemmankin jos sipuleita käyn silppuamaan niin kuin olisi tarkoitus. Pitäisi varmaan ottaa kaikki lukemani sipuliniksit käyttöön, sillä vettä valuu aina ihan valtoimenaan silmistä kun sipuleita yhtään leikkelen. Onneksi sentään sipuleiden säilytysongelmat on nyt ratkaistu, sillä tänä kesänä on onni suosinut kirppareilla.

Ensin löysin Facebook-kirpparin kautta valkoisen, ison sipulipurkin viiden euron hintaan. Olin ajatellut vähän pienempää purkkia, mutta koska olin jo pitkään etsiskellyt löytämättä mitään ja tämä tuli lopulta vastaan, päätin ostaa sen. Sen jälkeen sitten olenkin törmännyt sipulipurkkeihin vähän kaikkialla, tosin edelleen on suurin osa ollut väärän värisiä tai hintaisia.

Kunnes sitten Fidassa käydessä löytyi kaksi purnukkaa samalla kertaa, pienempi maksoi 70 senttiä, ja vaaleankeltainen kaksi euroa. En tiedä mihin tarkoitukseen tuo pieni puteli on alunperin tarkoitettu, eikä siihen ollut kantta, mutta eiköhän siihen nuo valkosipulit sovi erinomaisesti asustamaan. Eivät enää kieri pitkin ja poikin keittönpöytää niin kuin aiemmin.

Iso valkoinen purkki näyttäisi olevan samaa sarjaa tuon keltasävyisen kanssa, ainakin molemmissa on hyvin samanlaiset kahvat ja reikämuodostelmat. Keltainen ei ole sellainen väri, mitä erityisesti keittiöön haluaisin, mutta tämä melkein vaniljankeltainen sävy on niin haalea että sopinee ihan hyvin yhteen muiden värien kanssa. Olisi ollutkin hieman tylsän näköistä jos kaikki purkit olisivat olleet saman mallisia ja värisiä. Isoimmassa voinkin nyt pitää tavallisia sipuleita, joita tulee eniten käytettyä ruoanlaitossa, ja keltaiseen voin laittaa sitten erikoisemmat lajikkeet, joita ostan pienemmissä määrin. 

Tähän loppuun olisin halunnut laittaa hienon kuvan ateriasta, johon niitä sipuleita tulen laittamaan, mutta valitettavasti olen vasta menossa kauppaan sillä osa aineksista vielä puuttuu. Kuten ne sipulit. Tarkoituksenani on tehdä tomaattikeittoa, jota joskus olen ihan tuoreistakin tomaateista väsännyt, mutta sitten totesin että paseerattu tomaatti on hyvää ja helpompaa käyttää. Itse suosin Pirkan versiota, sillä Rainbow'n vastaavassa on suolaa. Joskus jopa kysyin tuotteista vastaavalta taholta että miksi suolaa on siihen laitettu, sillä en todellakaan kaipaisi sitä tähän tuotteeseen. Suolaa on vielä niin helppo lisätä itsekin, ei tarvitse olla mikään mestarikokki että se onnistuu. Vastaus oli, että näin on helpompaa käyttäjälle. Ei ainakaan minulle, sillä en mitenkään voi ottaa suolaa pois valmiista tuotteesta, sen sijaan voisin sitä itse helposti lisätä jos haluan. Onneksi on vielä sentään tuo Pirkan vaihtoehto, muuten pitäisi kai siirtyä niihin tuoreisiin tomaatteihin. 

Tomaattikeitto

• 1 prk paseerattua tomaattia
• 1-2 sipulia
• muutama valkosipulinkynsi
• oliiviöljyä
• juustoraastetta

Silppua sipulit ja valkosipulinkynnet pieneksi, ja kuullota ne kattilassa reilussa lorauksessa oliiviöljyä. Kaada sitten päälle paseerattu tomaatti, huuhtele purkki vedellä ja kaada vesikin kattilaan. Anna hautua jonkin aikaa, ja mausta tarvittaessa mieluisilla mausteilla. Kauho keittoa lautaselle, ja ripottele päälle tarpeeksi juustoraastetta.